Nemo & Oikku + Eko

Urho Kekkonen muutti meidän vierashuoneeseen n. kuukausi takaperin joidenkin partyjen seurauksena. Me vihataan sitä! Heti kun äijä ilmestyy vierashuoneesta esille, kaikilla (koirilla) nousee karvat pystyyn ja me muristaan ja haukutaan; Mene äijä takaisin sinne mistä tulitkin! Joskus me vielä raadellaan se riekaleiksi... heti kun jäädään sen kanssa keskenään. Turvassa se on tasan niin kauan ku älyää pysyä suljetun oven takana.

 

 Käytiin saaressa (Korppoo) pikku lomalla, tällä kertaa hirvikärpäset keskittyivät vain ja ainoastaan emännän kiusaamiseen. Kanttarellit lenteli pitkin mettiä, kun emäntä paineli paniikissa ötököitä karkuun, oli hauskaa juosta sen kanssa vaikkei ymmärrettykään miks tässä juostaan.

Iltasella peura hiippaili pihapiiriin, Eko oli sitä lähinnä ja ihan selvästi ihmetteli mikä on tuo samanvärinen kun malikka vaan aika paljon isompi kaveri. Tutustuminen loppui lyhyeen kun emäntä ilmestyi pihalle ja peura paineli puhisten metsään. Aika kuuliainen kaveri tuo Eko-boy, emäntä sanoi sille ihan hiljaa; et sitten lähde sen perään, eikä poika lähtenyt. Jos meikä olis ollu samassa tilanteessa, emäntä olis voinu huutaa kitapurjeet vilkkuen ja silti olisin juossut metsään katsomaan mihin se peura meni.

 

 Sain muuten uuden possun, se on iihana! Mä kirputan sitä ja annan välillä tapporavistuksia. Eko ei saa leikkiä sillä, Ekoa kiinnostaa aina mitä niiden lelujen sisällä on. Se rikkoo nanosekunnissa mun lelut, tosin sain mäkin rikki sen possun vinkuäänen, ei raukka kestänyt yhtäjaksoista vinguttamista.

 

Eikai tässä muuta kuulu, ollaan tietty harrastettu niitä normaaleja käytännön pikku piloja kuten, emäntä kyykyssä pihalla, mittailevat isännän kanssa kasvihuoneen pohjaa. Eko juoksee emännän taakse, heittäytyy kyljelleen ja tuuppaa kaikkia neljää koipeaan apuna käyttäen emännän kumoon. Tai isäntä töissä, on ilta, ulkona pilkko pimeää, emäntä lukee pelottavaa kirjaa ja sitä hiukan jänskättää. Minä ponkaisen mukamas täydestä unesta ovelle ja murisen matalasti. Palaan takaisin makoilemaan omalle paikalle ja hetken kuluttua sama rumba alusta, uskokaapa vaan, kun tätä tekee viiskin kertaa illan/yön aikana on emännällä hermot riekaleina .

Koskahan se isäntä lähtee taas yöksi töihin...   Tässä Kekkonen vierashuoneesta; 

 

Minä ja mun possu.

Aamut ei todellakaan sovi meikäläiselle, herääminen pitäisi tapahtua maximissaan klo. 10 tienoilla  .

Tässä ollaan aamulla klo. 6.30

Onpa mahtava kesä! Ollaan nautiskeltu auringosta nurmikolla piehtaroiden, nukuttu naama nurmessa, "hoidettu" kukkia ja tietysti uitu sekä luvan kanssa, että ilman.

Pääsin käymään särkänniemessäkin, tosin mihinkään laitteisiin en päässyt, isäntä on sellainen vellihousu, ettei se uskalla leppäkerttu-junaa hurjempiin laitteisiin.

Kyllä tällainen iso vaalee komistus keräsikin katseita huvipuistossa, isäntä pääsi tyttöjen kanssa juttusille siinä siivellä...

 

Kissatkin ovat päässeet nauttimaan kesästä ja ulkoilmasta. Niille laitettiin vuorollaan valjaat ja lähdettiin ulos. Mökö "halvaantui" jo valjaita pukiessa, lötkötti velttona paikallaan nurmikolla ja hilasi itsensä sitten puolenmetrin päähän isännän syliin.

Neppi veti määrätietoisesti ovea kohti ja antoi kaikkien kuulla kunniansa siitä, että kissa laitetaan narun päähän ja kannetaan pihalle. Se haluaa mennä itse! Ja siitä se saikin ilmeisesti kipinän ulkoiluun koska yrittää väkisin murtautua ikkunoista ja karjuu karmealla äänellä päästämään ulos. Emäntä sanoo, että sillä on uhmaikä, kissoille se kai tulee yhdeksänvuotiaana...

 

Ajankuluksi täytellään Ystäväkirjaa, kauhukakara saa aloittaa:

 

 

 

 Neppi "iloisena" ulkoilemassa.

 Muurahaiskarhu?

Ruskolainen hiekkajänis?

Muukalainen avaruudesta?

Joku muu, mikä?

Lumi lähti lähes yhtä nopeasti kuin tulikin. Tontin reunassa virtaavassa ojassa on vettä yllinkyllin, eikä me millään muisteta  ettei sinne saanut viime kesänä mennä pulikoimaan, eikä siis nytkään. Toisaalta ihmiset huutelee jotain "pois sieltä ojasta" juttuja terassilta johon on matkaa jotain 30m (?), isännältä kestää juosta sieltä ainakin 5 sekkaa joten lauma märkiä koiria on jo siinä vaiheessa ehtinyt pinkaista kuivalle maalle ja sit yritetään näyttää "ei me missään ojassa olla oltukaan" ilmeitä.

Emäntä saa ihan näinä päivinä hermoromahduksen 12 kuratassun taideteoksista lattioilla, kannattaa omistaa 3 koiraa ja rakentaa talo pellolle .

Tosin tassut on vähentynyt kahdeksaan, Eko ja isäntä lähti viimeiselle koulurutistukselle ja toivottavasti päästään juhlimaan valmistujaisia vappuna!

 

Tänään tehtiin Oikun kanssa päivän hyvä työ ja lahjoitettiin karvakasoja pikkulintujen pesän tekoon, voivat valita sopiiko sisustukseen valkeat vai mustat karvat, yhteen punottuna niistä saa harmahtavan lookin. Ruskeita karvoja ei nyt ollut saatavilla, tosin ei hiekkajäniksestä (Eko) karvaa edes lähde, ainakaan niin kuin meistä kahdesta.

 

Väänsin muuten tortut taas emännän ei nyt enää niin uudelle matolle, hienoa että ostettiin niin suuri matto olkkariin, siihen mahtuu vaikka kuinka iso läjä sitä itteään. Isäntä oli taas melkein tippa linssissä, kun sattui tulemaan kotiin ennen emäntää, täällä on kirjoittamaton sääntö, se joka on ensin kotona, siivoaa..

Matto taitaa vaihtua jossain vaiheessa pienempään, sellaiseen joka on helppo viedä pesuhuoneeseen, nyt sen kuljettamiseen tarvitaan lähes hinausauto/nosturi.

Me tykätään siitä kuitenkin kovasti, Ekokin tulee kursseilta, hinkkaa itseään mattoon naamallaan nautinnollinen ilme - ihanaa olla kotona, omalla matolla